Viisi kuukautta sitten pääsin pois pyörätuolista. Sen jälkeen elämä olikin melkoista pyöritystä kolme kuukautta, joita edelsi kolmen kuukauden kurjuuden jakso pyörätuolin vankina. Puoli vuotta jonka aikana lähti narsisti naisystävä, oli myytävä työkalut, auto, kaikki oikeastaan, opeteltava kävelemään uudelleen.
Viimeiset kolme kuukautta, uuden auton hankinta, muutto toiselle paikkakunnalle, kerrostalojen joukosta luhtitalosta omakotitaloon, uuden koiranpennun tulo, pian jo 9 kuukautta sairaslomalla, toipilas yhä. Ehkä uusi rakkauskin elämään vielä löytyy ja jalka paranee aikanaan?
