Elämää ei koskaan pysty kovin varmasti suunnittelemaan, se on nähty jo. Ei edes tiedä kauanko eläminen jatkuu nykyisenlaisena, vaihtuuko mökki asuminen toiselle paikkakunnalle, tuleeko lähdettyä Köpenhaminaan tai kouluun Ruotsiin, jääkö tähän vai kulkeutuuko muualle, vaikka on onnellinen siitäkin ettei tarvitse vielä sellaista asiaa päättää, vasta huomenna näkee mitä eilen teki ja tapahtui, kuinka elämä sitten meni.
Kaikessa on kaksi puolta, jos jotain epämukavaa, myös jotain hyvää. Kaupungissa asuessa niitä hyviä asioita ei ehtinyt aina huomaamaan, maaseudulla asuessa tuntuu elävänsä enemmän, ehtii huomata pieniä asioita, myös pihassa lentävät pikkulinnut, vaikka ei vielä tunnista kaikkia lajeja, mutta monta niitä on.
Helsingissä kävin, huomasin että kaipasin sieltä pois, vaikka kaikki oli hyvin tuttua siellä, kuin mikään ei olisi muuttunut laisinkaan. Paluu takaisin kotiin, hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen, ei täälläkään mikään ole muuttunut... polttopuut pitää yhä sahata ja pihan haravointi edessä, on taas se aika vuodesta kun puut tiputtavat lehtensä, vaikka haravointi ei ole kovin tärkeää ainakaan työ ei kesken lopu, on kuitenkin vapaus saada tehdä asioita tai saa ne jättää tekemättäkin.
Odotan jo seuraavaa kesää, vaikka siihen on vielä paljon aikaa.
Helsinki
Kotona taas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti