Läskiksi meni joulu, ikävää tavallaan, toisaalta olosuhteet ovat niin ettei ole joulun viettoon aihetta, tilaisuutta eikä mahdollisuuttakaan siten kuten asiat joskus oli, tai kuten niiden oletti olevan, ja meni pipariksi.
Kaikilla meillä on syymme, ja syyt ovat tällä kertaa se että kaikki on omissa suunnissaan pitkin maata, jotkut työssä, minä sairaalassa, kuka missäkin, puhelimen päästä tavoitettavissa, mutta soittokierros voi jäädä aika minimiin vallinneiden tapahtumien johdosta, jotka eivät sentään ilmiriita ole, vaan syvä hiljaisuus.
No mitäs sitten? Ei mitään. Hellyyden puute ja rakkauden kaipuu, se on luonnollinen ja inhimillinen piirre ihmisissä, kukapa ei joskus kaipaisi kosketuksi ja saada koskettaa, olipa joulu tai juhannus, mutta eihän joulua ole pakko viettää mitenkään jos on yksin eikä ole mitään muutakaan ohjelmaa suunnitteilla, ei jouluksi kuin muutenkaan, vaikka ei se kaipuuta peitä eikä tyhjyyden tunnetta täytä, eikä uskalla edes toivoa mitään ettei sitten pety kun ei mitään saakaan.
Semmoista se sitten, ehkä joskus vielä asiat on toisin ja joulukin sitten voi tulla, mutta siihen saakka varmaan joutuu odottamaan tosi pitkään.
Asuin kaupungissa, muutin maaseudulle. Olin rekan kuljettaja ja linja-auton kuljettaja, lopetin ajamisen. Tykkään kulkea luonnossa, tehdä käsityötä, elää rauhallista elämää. En ole ollut avioliitossa, eikä minulla ole lapsia, mutta koirat ovat kuin perheeni, aina mukana elämässäni. Sellainen on maailmani.
NATURE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti